Tämän blogin pitäjä on luonto- ja ympäristöalan perustutkintoa Oulussa PSK-aikuisopistossa suorittava maantieteilijä ja luontointoilija, joka mielii isona luonto-ohjaajaksi :)

Luonto kuvina

torstai 2. huhtikuuta 2015

Hiihtoretki Muhoksen Matkajärvelle 18.3.2015




Maaliskuun puolivälissä teimme luokan kanssa päivän hiihtoretken Matkajärvelle ja saimme samalla tuntumaa Tervareitistön maisemiin. Hiihtomatkaa kertyi yhteensä noin 7 km. Sää onneksi suosi: keli oli kirkas ja meillä oli sopivat hankikelit mutta ilma oli kuitenkin lämmin. Retkeä oli suunniteltu pienemmissä tiimeissä, joissa luonto-ohjaaja opiskelijat ottivat vastuun ohjelman järjestämisestä ja luonnonvaratuottaja-opiskelijat saivat toimia harjoitusasiakkainamme. Ryhmät laativat etukäteen riskikartoituksen omasta toiminnastaan ja lisäksi tehtiin yhteinen turvallisuussuunnitelma. Jokainen opiskelija laati myös erikseen oman turvallisuusasiakirjan tästä kuvitellusta retki-palvelusta.

Tervereitistön varrella Muhoksella


Minä kuuluin niin sanottuun "nuotioryhmään" eli meidän tehtävänämme oli huolehtia tulen teosta laavulla sekä opastaa muita opiskelijoita niin nuotion sytytykseen kuin kirveenkin käsittelyyn liittyvissä asioissa. Tärkeää oli myös antaa turvallisuusopastus koko ryhmälle, koska tulen ja terävien puukkojen ja kirveen kanssa toimittaessa on oleellista minimoida loukkaantumisriskit etukäteen. Korostimme muun muassa, miten nuotion ympärillä tulee kiinnittää huomiota liikkumiseen, keinokuituiset toppavaatteet kun voisivat helposti syttyä ja aiheuttaa vaaratilanteen, jos joku vaikka horjahtaa nuotioon. Näytimme myös turvalliset tavat käsitellä kirvestä ja puukkoa ja demonstroimme nuotion teon laavulla. Kaikki halukkaat saivat myös opetella esimerkiksi tulusten käyttöä eli miten piikivi/magnesium-tikkua raudalla "vuolemalla" saa aikaan kipinöitä, joilla saa kuivan sytön palamaan.

Tulentekovälineitä: sanomalehteä, tulukset, kaasusytytin,
tulitikut, sytykeruusu, puukko ja halkoja.


Tulusten käyttöharjoitukset

Muuna ohjelmana päivän aikana oli muun muassa leikkejä ja pilkkimistä, sekä tottakai eväiden syöntiä. Pilkki- ja suunnistusopastusta oli myös tarjolla kaikille. Tällä kertaa kalaonnea oli vain yhden siian verran koko ryhmällä! Ennen paluumatkaa saimme vielä opastettuna kokeilla naurujoogaa. Päivä oli siis monipuolinen, retki tarjosi niin opetuksellisuutta kuin viihdykettäkin. Mikäs sen parempaa, kuin oppia ja nauttia luonnonhelmassa olosta hyvässä seurassa!

 Tässä vielä muutama kuva retken tiimoilta:







torstai 5. helmikuuta 2015

Kierrätys kunniaan - vaiko sittenkin kunnia jätteen vähentämiselle?

Vaikka televisio onkin melkoinen turha energiansyöjä ja ylellisyystuote joka kuvastaa hyvin länsimaista turhamaisuutta, tulee sieltä aina silloin tällöin jotain hyödyllistäkin katsottavaa. Satuin vaihtamaan sopivasti kanavaa ja bongasin Yleltä tulevan dokumentin elektroniikkajätteen "kierrätyksestä".

Dokkari löytyy Areenasta vielä 7.2 saakka:
Ulkolinja: Elektroniikkajätteen vaarat

Ohjelma valotti hyvin sitä, miten ongelmallista nykyinen elektroniikkakulutus voi olla. "Vanhentunutta" teknologiaa heivataan kierrätykseen surutta, mutta kierrätykseenkin viety laite voi päätyä jonnekin Afrikan takamaille, jossa siitä oman terveyden uhalla koetetaan mm. hapon avulla riipiä irti kaikki myytäväksi kelpaava. Nämä kierrätetyt osat voivat aiheuttaa edelleen ongelmia, jos ne myydään vaikkapa Eurooppaan uusina komponentteina, mutta jotka eivät kuitenkaan kestä käyttöä enää oletetulla tavalla.

Dokumentin syyttävä sormi kohdistuu oikeutetusti jätteen alkulähteille: meihin kuluttajiin. Miksi älypuhelin täytyy parin vuoden välein vaihtaa uudempaan malliin? Miksi ostajina hyväksymme sen, että kannettavan tietokoneen käyttöikä on vain muutamia vuosia? Miksi taulutelevisiosta pitää saada vielä se pari tuumaa isompi malli, ja kuskata vanha pois uuden tieltä kaatopaikalle? Omat kulutustottumuksemme ovat se tekijä, joka pitäisi muuttaa. Meidän tulisi vaatia tuotteita, joiden käyttöikä on pidempi ja tavaroita jotka ovat korjattavissa. Ympäristökuormitus on sitä merkittävämpi, mitä lyhempi tuotteen elinkaari on. Ei pitäisi tuudittautua siihen ajatukseen, että kun vanhan tv:n vie kierrätykseen, on luontoa ajateltu tarpeeksi. Välillä on hyvä katsoa tämän kaltaisia dokumentteja, astua ulos hyvinvointikuplasta ja ajetella.

On tärkeää että elektroniikka hyödynnetään raaka-aineita mahdollisimman hyvin, mutta se pitäisi tehdä niin ympäristö- kuin ihmisystävällisestikin. Me maksamme elektroniikasta kierrätysmaksut. Kuuluisiko se raha kohdentaa asianmukaisten kierrätyslaitosten rakentamiseen Afrikkaan tai Kiinaan, kuten dokumentissa kysytään. Kirjoitan tätä bloggausta reilut viisi vuotta vanhalla läppärillä, joka tuntuu vetelevän viimeisiään. Pöydällä on myös vanha matkapuhelimeni, jossa ei ole kosketusnäyttöä, mutta jolla voi soittaa ja tekstailla, kätevä peli siis. Koneeni tökkii usein ja on hidas ja välillä sillä tekisi mieli vain heittää vesilintua ja ostaa tilalle uudenkarhea kone tuplaydinprosessorilla yms yms. Mutta ehkä seuraavan kerran, kun kone takkuaa, harkitsen tarkemmin, josko sen huoltamalla käyttöikää saisi vielä pidennettyä. Ja koetan olla tyytyväinen siitä, että kone on edelleen tässä omalla pöydälläni, eikä loju jossain afrikkalaisen kylän kaatopaikalla... Ja olen ehkä taas pikkuisen enemmän tiedostava kuluttaja.

maanantai 2. helmikuuta 2015

Ympäristöystävällisyys testissä

Koulutehtävien puitteissa tuli arvioitua oma ympäristöystävällisyyttä sekä kulutustottumuksia netin tarjoamilla testeillä. Esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen ilmastolaskuri (http://ilmastodieetti.fi/Ilmastolaskuri.html) antoi ajattelemisen aihetta henkilökohtaisiin hiilidioksidipäästöihin liittyen. Niin kuin alla olevasta kuvaajasta voi nähdä, on suomalaisten suurin CO²-päästöjen aiheuttaja asuminen. Omassa testissäni asumisen päästöistä 91 % tuli lämmityksestä. Ekologisesti ei siis ole se ja sama, mitä lämmitysmuotoa itse suosii ja miten hyvin esimerkiksi talon lämpöeristys toimii. Kun vertaa esimerkiksi asumisen päästöjä jätteistä aiheutuviin päästöihin, tuntuu aika pieneltä ylpeillä sillä, että on ympäristöystävällinen ihan vain siksi, että heittää banaaninkuoret biojäteastiaan sekajätteen sijaan.

 

Ilmastolaskurin loppuanalyysi. Lähde: ilmastodieetti.fi/Ilmastolaskuri.html

Toinen hyvä testi on Kemiran tarjoama vesijalanjälki-analyysi (www.vesijalanjalki.fi/meter). Vedenkulutuksen suhteen voi monella olla se kuva, että vastuulliseen vedenkäyttöön riittää se, että lyhentää suihkussakäyntiaikaa parilla minuutilla eikä valuta vettä hanasta hampaita pestessä. Silläkin toki säästää vettä. Mutta siinä missä oma talousveden kulutukseni oli 165 litraa päivässä (aikalailla suomalainen keskiarvo), oli piiloveden osuus kulutuksessani jopa 4512 litraa per päivä! Piiloveteen sisältyy muun muassa kaikki ravinnon ja tavaroiden tuotantoon käytetty vesi. Kuinka moni ajattelee kahvikupillista nauttiessaan, että sen tuottamiseen on mennyt jopa 140 litraa vettä? Sen sijaan teekupillinen on voinut vaatia tuotannossaan vettä vain 30 litraa. Tälläisilläkin valinnoilla voi siis olla vaikutusta, vaikkei niihin tulekaan juuri arjessa kiinnitettyä huomiota.

Suosittelen kaikkia tekemään nuo testit ja sitten miettimään, olisiko omassa elämässä jotain, jolla pienentää omaa hiili- tai vesijalanjälkeä? Pienistä teoista kasvaa isoja puroja ja ensimmäinen askel on tiedostaa omat kulutustottumuksensa. Sen jälkeen voi alkaa muuttaa omaa ajattelutapaansa. Esimerkiksi sen sijaan että vain lajittelee tunnollisesti jätteet, voi miettiä voisiko tehdä jotain ennaltaehkäistäkseen jätteen syntymistä alunperinkin? Aina ei ole pakko ostaa uutta, tai valita muoviin moneen kertaan pakattua tuotetta. Elämä on täynnä pieniä valintoja, jotka eivät ehkä yksilöstä tunnu merkittäviltä, mutta tälle ainoalle Pallollemme ja tuleville sukupolville ne ovat pidemmän päälle juuri sitä mikä merkitsee!