Vaikka televisio onkin melkoinen turha energiansyöjä ja ylellisyystuote joka kuvastaa hyvin länsimaista turhamaisuutta, tulee sieltä aina silloin tällöin jotain hyödyllistäkin katsottavaa. Satuin vaihtamaan sopivasti kanavaa ja bongasin Yleltä tulevan dokumentin elektroniikkajätteen "kierrätyksestä".
Dokkari löytyy Areenasta vielä 7.2 saakka:
Ulkolinja: Elektroniikkajätteen vaarat
Ohjelma valotti hyvin sitä, miten ongelmallista nykyinen elektroniikkakulutus voi olla. "Vanhentunutta" teknologiaa heivataan kierrätykseen surutta, mutta kierrätykseenkin viety laite voi päätyä jonnekin Afrikan takamaille, jossa siitä oman terveyden uhalla koetetaan mm. hapon avulla riipiä irti kaikki myytäväksi kelpaava. Nämä kierrätetyt osat voivat aiheuttaa edelleen ongelmia, jos ne myydään vaikkapa Eurooppaan uusina komponentteina, mutta jotka eivät kuitenkaan kestä käyttöä enää oletetulla tavalla.
Dokumentin syyttävä sormi kohdistuu oikeutetusti jätteen alkulähteille: meihin kuluttajiin. Miksi älypuhelin täytyy parin vuoden välein vaihtaa uudempaan malliin? Miksi ostajina hyväksymme sen, että kannettavan tietokoneen käyttöikä on vain muutamia vuosia? Miksi taulutelevisiosta pitää saada vielä se pari tuumaa isompi malli, ja kuskata vanha pois uuden tieltä kaatopaikalle? Omat kulutustottumuksemme ovat se tekijä, joka pitäisi muuttaa. Meidän tulisi vaatia tuotteita, joiden käyttöikä on pidempi ja tavaroita jotka ovat korjattavissa. Ympäristökuormitus on sitä merkittävämpi, mitä lyhempi tuotteen elinkaari on. Ei pitäisi tuudittautua siihen ajatukseen, että kun vanhan tv:n vie kierrätykseen, on luontoa ajateltu tarpeeksi. Välillä on hyvä katsoa tämän kaltaisia dokumentteja, astua ulos hyvinvointikuplasta ja ajetella.
On tärkeää että elektroniikka hyödynnetään raaka-aineita mahdollisimman hyvin, mutta se pitäisi tehdä niin ympäristö- kuin ihmisystävällisestikin. Me maksamme elektroniikasta kierrätysmaksut. Kuuluisiko se raha kohdentaa asianmukaisten kierrätyslaitosten rakentamiseen Afrikkaan tai Kiinaan, kuten dokumentissa kysytään. Kirjoitan tätä bloggausta reilut viisi vuotta vanhalla läppärillä, joka tuntuu vetelevän viimeisiään. Pöydällä on myös vanha matkapuhelimeni, jossa ei ole kosketusnäyttöä, mutta jolla voi soittaa ja tekstailla, kätevä peli siis. Koneeni tökkii usein ja on hidas ja välillä sillä tekisi mieli vain heittää vesilintua ja ostaa tilalle uudenkarhea kone tuplaydinprosessorilla yms yms. Mutta ehkä seuraavan kerran, kun kone takkuaa, harkitsen tarkemmin, josko sen huoltamalla käyttöikää saisi vielä pidennettyä. Ja koetan olla tyytyväinen siitä, että kone on edelleen tässä omalla pöydälläni, eikä loju jossain afrikkalaisen kylän kaatopaikalla... Ja olen ehkä taas pikkuisen enemmän tiedostava kuluttaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti